"En tietenkään! Kuka oikein olet? Mikä nimesi on?"
"Sano sinä."
"Mitä?" Peräännyin askeleen. "Minunko nimeni?"
"Ei. Vaan minun."
Jo ensi tapaamisesta alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Lucian saa Rebeccan sydämen takomaan, koskettaa häneen syvemmin kuin kukaan toinen. Vaikka poika on menettänyt muistinsa, hän tuntuu tietävän mitä erikoisimpia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja tulevaisuudesta.
Tämä kirja odotteli minua monen viikon ajan kirjaston hyllyssä. Joka ikinen kerta kirjastossa käydessäni tarkistin, oliko se vielä paikoillaan. Kun sitten tuli aika lainata se, minun oli pakko aloittaa se heti kun mahdollista.
Kirjassa sekoittuvat mukavasti romantiikka ja eräänlainen fantasia. Tarina oli koskettava ja kaunis rakkaustarina, jossa ainakin minä elin täysillä mukana. Eläydyin kohtauksiin niin, että yhdessä vaiheessa huomasin täriseväni jännityksestä tai itkeväni lukiessani hiemankaan surullista kohtausta. Lucian ja Rebecca olivat niin hyvin toisillensa luodut, että aloin jo itsekin toivoa, että voisin löytää yhtä ihanan pojan rinnalleni entä mitä Lucian on.
En oikeastaan keksinyt tästä mitään negatiivista palautetta. Hyvin kirjoitettu kirja, eikä mikään ihan tavallinen. Siis että idea ja juoni olivat ihan omaa luokkaansa, eivätkä tapahtumat olleet ollenkaan ennalta arvattavia.
Voisin lukea kirjan toisenkin kerran, ja varmasti luenkin heti, kun seuraava romantiikannälkäinen viikko iskee.
-Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti