lauantai 25. elokuuta 2012

Johan Harstad - Darlah 172 tuntia kuussa

Julkaistu: 2012

VAROITUS: TEKSTI SAATTAA SPOILATA!

Takakansi:
"Nasa aikoo palata kuuhun yli 40 vuoden jälkeen ja järjestää ennnenäkemättömän, maailmanlaajuisen arvonnan, jonka voittajat pääsevät mukaan matkaan. Onni suosii kolmea nuorta: norjalaista Miaa, japanilaista Midoria ja ranskalaista Antoinea. Lähtölaskennan aikana koko maailma jännittää heidän mukanaan - paitsi eräs dementoitunut entinen astronautti. Hän seuraa kauhun vallassa vanhainkodin tv:stä matkan uutisointia - kuuhun ei pidä palata! Mutta nuoret ovat jo perillä Darlah-nimisellä kuuasemalla.
Pian yhteys maahan katkeaa. Kuuaseman generaattosi sammuu. Happi varastot hupenevat. Antoine ja kapteeni Nadolski katoavat. Ja kuun pimeä puoli näyttää pelottavat, visusti vaietut kasvonsa."

Mia on punk -henkisessä bändissä. Vanhemmat intoilevat hirveästi Nasan arvonnasta, mutta Miaa ei kiinnosta. Mia tekee sen täysin selväksi, mutta silti hänen vanhempansa ilmoittavat hänet kisaan. Ja tuuri on Mialle huono - hän haluaisi vain soittaa bändinsä kanssa, ei käydä kuussa. Mitä hän edes tekisi siellä? Bändin jäsenet saavat kuitenkin Mian mielen muuttumaan - heistähän tulisi kuuluisia! Lopulta Miakaan ei voi odottaa matkaansa.

Midori haluaisi elämän muutoksen. Hän oli vuosia koulukiusattu, mutta löytäessään samanhenkisiä ihmisiä hän on vanhvitunut ja uskaltautunut laittaa vastaan. Hän haaveilee muutosta New Yorkiin - Japanissa kun hän päätyisi lopulta kuitenkin kotirouvaksi. Hän haluaisi olla vapaa, ja kun Nasa kertoo arvonnasta, hän tajuaa tilaisuutensa tulleen. Midori  ilmoittautuu ystäviensä kanssa kilpailuun ja lopulta onni suosiikin häntä.

Antoine on syvästi rakastunut ex-tyttöystäväänsä. Hän tarkkailee lähes päivittäin Simonea Eifel -tornin nälöalatasanteen kiikareilla Simonea ja tämän poikaystävää. Hän tekisi mitä vain saadakseen Simonen takaisin. Kun hän kuulee Nasan arvonnasta, hän ilmoittautuu mukaan - jos hän voittaisi, hän pääsisi kauas Simonesta, ja hyvällä tuurilla Simone tajuaisi televisiota katsellessaan rakastavansa vielä tätä.

Pidin hahmoista paljon. He kaikki olivat mukavalla tavalla erilaisia, ja jokaisella oli omat ongelmansa ja syynsä osallistua matkalle. Parasta heissä oli, ettei kukaan ollut erityisemmin avaruusnörtti, koska se teki heidän kokemuksestaan erilaisen. Kirjassa ei keskitytty itse avaruuteen, vaan siihen, mitä siellä on. Itselläni tulee luettua paljon tähtitieteestä kertovia tietokirjoja luettua ja dokumentteja katsottua, että näin oli parempi.

Voittaneet lennätetään ensin New Yorkiin. Sieltä matka jatkuu Lyndon B. Johnson Space Centeriin Teksasin Houstoniin kolmen kuukauden valmennukseen.

Outoja asioita tapahtuu jo maassa. Mia tapaa New Yorkissa kodittoman, jonka kanssa juttelee. Pian hän huomaa kodittoman selkään kirjoitetun 6E:n, eikä koditonkaan tunnnu tietävän siitä mitään. Hän sanoo ettei kirjoitus ole hänen käsialaansa, ja tapaus jää selvittämättä. Antoine näkee lentokoneen putoavan Englannin kanaaliin. Lentokone harrastajana hän tietää lentokoneessa lukevan QU:n perusteella koneen kuuluvan Afrikkalaiselle konkurssiin menneelle lentoyhtiölle. Kun hän menee kertomaan asiasta ei kukaan näytä kuulleen törmäystä. He soittavat rannikkovartiostolle, mutta saavat vain vastauksen, että lähistölle ei ole pudonnut lentokoneita. Midorin lento New Yorkiin lähtee portilta J5. Kukaan ei ole kuullutkaan portista, mutta outo nainen vessassa neuvoo Midorille reitin - varoittaen samalla kuussa vaanivasta vaarasta.

Kuussa asiat menevät totaalisesti pieleen. Joku tai jokin älykäs on siellä vaanimassa heitä....

Darlah 172 tuntia kuussa on todella jännittävä, miltei pelottava kirja kuun salaisuuksista. Salaliittoteoriat ovat suuressa osassa kirjassa, joka tekee siitä vain paremman. Kirja on mukavaa vaihtelua minun jatkuvaan fantasiaan ja dystopiaani, ja nimenomaa sen pelottavuus teki siitä mahtavan. Harva kirja onnistuu pelottamaan minua edes vähään, mutta takakannen teksti "ei heikkohermoisille" pitää paikkaansa. Toinen lause, joka jäi erityisesti mieleeni kirjasta oli: "Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi" Ehkä juuri tämä seikka tekee kirjasta niin pelottavan.

- Anastasia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti