Sofi Oksanen - Puhdistus

Tämän kirjan luin pokkarina, eikä pokkarissa ollut minkäänlaista selostusta siitä, mistä kirja kertoo, joten en voinut kirjoittaa sen takakannen tekstiä, kuten olen tähän mennessä aina kirjoittanut. Sillä tavalla ei tule paljastettua liikaa kirjan tarinasta.
Niinpä otin tekstin adlibris.com:in sivuilta, toivoen samalla että en tule tehneeksi mitään väärää.

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin talossaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa pahoinpitelevää miestään ja pyytää turvapaikkaa. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Nuoren silmin kirja vaikutti hieman tylsältä, ainakin aluksi. Mutta loppua kohden huomasin, että kiinnostuin kuulemaan loputkin sekä Aliiden että Zaran elämästä. Vaikka ensimmäiset 100 sivua luin hitaasti ja hieman tylsistyneenä, imin loppukirjan huomattavan nopeasti.
Kirja on historiallinen romaani, ja siinä kerrottiin rinnakkain sekä Aliiden että Zaran elämästä eri vuosikymmeninä. Se teki kirjasta hieman sekavaa, kun ensin puhuttiin sen hetkisestä ajasta kun Aliide ja Zara tapaavat, sitten hypätäänkin Zaran lapsuuteen, sitten takaisin sen hetkiseen aikaan ja sitten vielä Aliiden nuoruuteen.
En tiedä miksi, mutta loppujen lopuksi minulla oli hieman haikea olo, kun kuulin, mitä kaikkea nämä kaksi naista olivat joutuneet aikojen saatossa kestämään. Opin myös paljon uutta tuosta ajasta, ja uskonpa, että historianopettajanikin olisi ylpeä.
Kirja oli mielestäni hyvä, kokonaisuutta ajatellen. Plussapisteitä sai myös kirjan loppupuolella olevista suomennoksista kirjassa käytetyistä ulkomaankielisistä sanoista.

-Maria