torstai 6. syyskuuta 2012

John Verdon - Sokkoleikki


Takakansi:

"Kun Dave Guerney oli vielä New Yorkin poliisin johtava murhatutkija, lehdistö kutsui häntä ”superetsiväksi”. Se ärsytti häntä, samoin kuin rikolliset, jotka uskoivat voivansa tappaa jonkun jälkeäkään jättämättä.  Aina jäi jälkiä, Guerney uskoi.

Entäpä jos ei jäänytkään?

Guerney on palannut varhaisten eläkepäiviensä rauhaan, yrittää kasvattaa parsaa ja mukautua luonnon rytmiin, kun käsittämättömän kummallinen ja raaka tapaus houkuttelee hänet jälleen kentälle. Arvostetun psykiatrin vaimo löytyy lukitusta pihavajasta päättömänä vain muutama minuutti häämaljojen jälkeen. Poliisi uskoo, että murhaaja on kadonnut meksikolainen puutarhuri, mutta murhatun naisen äiti, kylmäkiskoinen seurapiirikaunotar, on toista mieltä. Guerneyn tutkimukset etenevät haparoiden, umpikujasta toiseen, ja nopeasti eriskummallisen kammottavasta tapauksesta uhkaa muodostua kammottavan eriskummallinen sokkoleikki. Paljastuva suunnitelma on pirullinen ja uhkaa lopulta paitsi Guerneyä myös hänen vaimoaan, ja yrittäessään suojella tätä hän huomaa, että murhaaja on kuin onkin jättänyt jäljen. Havainto vain tulee niin myöhään, että se ei ehkä enää ehdi pelastaa hänen omaa henkeään."


Numeropelin tapahtumista on kulunut 10 kuukautta. Elämä puutarhaa hoitaen tuntuu tylsältä, mutta kun Guerneyn vanha poliisi tuttu soittaa ja pyytää tutkimaan tapausta, on Dave silti epäröivä. Saatuaan tietoa murhasta hän päättää alkaa tutkimaan tapausta kahden viikon ajan. Uhrin äiti palkaa Daven "konsultoimaan" tapausta, joka on junnannut paikallaan nelisen kuukautta. 

Uhri Jillian on hyvin häiriintynyt ja älykäs nuori nainen. Sosiopaatin piirteitä omaava nainen löydettiin päättömänä meksikolaisen puutarhurin mökistä, tämän lähdettyä pyytämään puutarhuria, joka omaa nimen Hector Flores.

Murha on käytännössä mahdoton. Mitään jälkiä ei jäänyt, ja kamerat kuvasivat koko hääjuhlan, ja epäiltyjen lista on lyhyt. Listalla on ainoastaan mysteerinen meksikolainen puutarhuri, jota kukaan ei tunnu nähneen kunnolla, mutta josta liikuu paljon huhuja. Puutarhuri on kadonnut kuin tuhka tuuleen naapurin rouvan kanssa, ja tuntuu, että tutkimuksissa ei voida edistyä enää ollenkaan. 

Dave kuitenkin huomaa kuitenkin monia asioita, jotka ovat jääneet poliiseilta huomaamatta. Palapelistä puuttuu valtava pala, ja jotkin asiat tuntuvat olevan suorastaan ristiriidassa keskenään. 

Minä suorastaan rakastin Numeropelin arvoituksellisuutta ja vaikeasti ratkaistavaa mysteeriä. Sokkoleikki on kaikissa mittasuhteissa vielä parempi. 671 sivuinen kirja tuntui suhteellisen nopeasti luettavalta, mutta luin sen sitäkin nopeammin. Tapahtumien mahdottomuus koukutti minut, enkä meinannut malttaa edes syödän lukemisen välissä. 

Hahmot olivat hyvin monitasoisia, ja sivujuonetkaan eivät ole merkityksettömiä. Juoni on monimutkainen kokonaisuus, jonka jokainen käänne yllätti ja sai haluamaan lisää. 

Ainoa miinus oli Madeleinen ja Daven suhde. Tuntui raastavalta lukea paikallaan junnaavasta suhteesta, jossa mikään ei tunnu toimivan, samalla kun halusi kuulla lisää murhan selvittelystä. 

Kaikinpuolin mahtava kirja, josta pidin erityisen paljon. Suosittelen kaikille dekkareiden ystäville, ja niillekkin, jotka eivät dekkareita yleensä lue. 

- Anastasia

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, voisin vaikka itsekin joskus lukea sen :)


    http://publicximage.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivää Beebleprox, huomaathan, että kirja on sarjan toinen osa. Minulla on ensimmäinen omana, voin tuoda joku päivä kouluun, niin saat lukea sen jos haluat.

      - Anastasia

      Poista