Jatko-osa Deliriumille, spoilaa, mikäli et ole ensimmäistä lukenut!
Takakansi:
”Mitään ’ennen’ ei ole. On vain nyt jja se, mikä koittaa seuraavaksi.”
"Lenan ja Alexin piti viettää koko loppuelämänsä yhdessä, mutta suunnitelma kariutui Portlandin rajavartioiden armottomiin laukauksiin. Luotien tavoittaman Alexin matka katkesi ennen alkamistaan. Lenan matka jatkui. Yksin.
Uusi Lena yrittää epätoivoisesti unohtaa painajaisensa, aikaisemman elämänsä ja Alexin. Haaveet yhteisestä elämästä ja rakkaudesta ovat vaihtuneet aktiiviseen työskentelyyn vastarintaliikkeessä. Savu- ja lliekkimuurin läpi selvinneestä herkästä nuoresta naisesta on kasvanut vahva ja uhmakas taistelija, joka on valmis soluttautumaan vihollisen selustaan riskejä kaihtamatta. Päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin pahemmin kuin koskaan: onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia? Ja ovatko kapinan polttoaineet, rakkaus ja vapaus, edelleen puolustamisen – tai kokemisen arvoisia?
Dystooppisen Delirium-trilogian uutuus jatkaa kouraisevaa kuvaustaan ihmiskunnan tulevaisuudesta, vapisevasta valtakoneistosta, sortuvista ihanteista ja sorretuista yksilöistä. Pandemonium on tarina kriminalisoiduista tunteista ja kaaokseen johtavasta tunteettomuudesta: epätoivoisesta yrityksestämme pitää kiinni ihmisyydestä olosuhteissa, joissa nuorallakävellään elämän ja kuoleman välimaastossa."
Deliriumia syytettiin paljonkin samankaltaisuuksista Ally Condien Tarkoitettu -kirjan kanssa. Vaikka Pandemonium ei olekkaan enää niin samanlainen, on silti yhtäläisyyksiä löydettävissä Rajalla -jatko-osan kanssa. Asia ei nyt kuitenkaan ole kummakaan, koska Genre on nyt vähän sen tyylinenkin, että yhtäläisyyksiä on hankala välttää.
Tarina vuorottelee kahdessa ajassa. Silloin Alex asui korvessa Invalidien kanssa. Nyt hän on soluttautunut yhteiskuntaan vastarintaliikkeen mukana.
Silloin. Lena on sekaisin Alexin kuoltua aidalle. Yritys onnistui hänen osaltaan, mutta heidän oli tarkoitus mennä korpeen kahdestaan. Nyt Lena on yksin. Hän löytää hyvin pian yhdelle korven "kotipesälle" missä asuu Korpin johtama yhteisö. Töitä täytyy tehdä raskaasti, ja ruuasta on pulaa. Tämäkin on kuitenkin parempi, kuin eläminen aidan toisella puolella "zombimaassa".
Korvessa Lena saa hyviä ystäviä. Vaikka hän yhä toisinaan painii yhteiskunnan iskostamien sääntöjen kanssa, alkaa hän sopeutua vapaampaan elämään. Mutta onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia?
Nyt. Lena toimii osana DVA, Deliriasta vapaa amerikka, järjestöä, tarkoituksenaan onkia tietoja vastarintaliikkeelle. Yhteiskunnan ihmisiä järkyttää Raadonsyöjien, joita he toki luulevat tyypillisiksi Invalideiksi, hyökkäykset, ja niiden tuoman mielikuvat.
DVA:n puheen johtajan poika, Julian, on komea poika, jota Lena määrätään pitämään silmällä. Kun kesken DVA:n suuren tapahtuman Raadonsyöjät hyökkäävät, on hänen pakko seurata Juliania viemäriin. Hänen kolkataan, ja hän herää samasta sellistä Julianin kanssa. Asiassa on jotain hämärää, mutta mitä?
Vaikka haluaisin olla vertaamatta Pandemoniumia ja Rajalla -kirjaa, on minun pakko. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Lauren Oliverin Pandemoniun on vauhdikkaampi, ja parempi. Molemmat ovat kauniisti kirjoitettuja, mutta Rajalla tuntui junnaavan toisinaan paikallaan. Hahmot ovat mielestäni aidompia ja uskottavampia, mutta se on vain mielipiteeni.
Ainoaa miinusta antaisin jatkuvasta "Rakkaus tappaa" shaibasta, mutta koska se on niin suuri osa kirjaa, jätän miinuksen antamatta.
Teos oli kerrassaan mukavaa luettavaa, ja jäänkin tässä odottelemaan jatko-osaa innolla.
-Anastasia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti