"Sinä talvena St Hauda´s landin syrjäisellä saariryhmällä nähtiin lentävän valkoisia variksia, suosta huhuttiin löytyneen läpikuultavia ruumiita - ja Ida Maclaird muuttui hitaasti lasiksi"
Sivulärpäke:
"Nuori valokuvaaja Midas Crook törmää metsässä harhailevaan, hauraan oloiseen tyttöön, joka ontuu polulla kainalosauvoineen. Midaksen ja tytön ystävyys alkaa hapuillen: Midas välttelee ihmisiä ja Ida eristäytyy säilyttääkseen salaisuutensa. Kun Midan saa selville, että Idan jalat ovat paksua läpinäkyvää lasia, heidän välilleen syntyy varovainen luottamus uhkaa särkyä
Salaisuuden paljastuminen sysää tapahtumat liikkeelle: Midas haluaa pelastaa Idan, mutta lasittumisen syytä ei tunneta eikä parannus keinoa ole. Idan ja Midaksen rakastuminen on yhtä väistämätöntä kuin Idan muuttuminen lasiksi, ja kumpikin itetää, että aika käy vähiin.
Tyttö joka muuttui lasiksi on tummansävyinen ja kieletään vivahteikas aikuisten satu toivosta ja kohtalon vääjäämättömyydestä. Todellisuus ja fantasia kietoutuvat teoksessa yhteen huikealla tavalla ja saavat aikaan omaperäisen, haikean rakkastarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä."
Ida on tullut St. Hauda´s landille löytääkseen Henry Fuwan. Hän tapasi Henryn lomamatkallaan, ja uskoo hänen voivan auttaa. Henryä ei vain meinaa löytyä, eikä Midaskaan haluaisi kertoa Idalle tietojaan. Loppujen lopuksi hänkään ei tiedä kyseisestä henkilöstä paljoakaan. Lopulta Midas löytää Henryn, mutta uutiset ovat lohduttomat: parannuskeinoa ei todellakaan ole. Suossa makaa lasisia ruumiita, jotka ovat todisteita siitä.
Midas ei viihdy ihmisten seurassa. Mieluiten hän katselisi maailmaa kameran läpi, mutta Idan tavattuaan hänen täytyy oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Midaksen isä teki itsemurhan muutama vuosi sitten, ja hänen isänsä muisto seuraa Midasta kaikkialle.
Ida asuu vierailunsa ajan vanhan tuttunsa, Carl Maulsenin luona Carlin ollessa työmatkalla. Carl oli aikoinaan syvästi rakastunut Idan äitiin, eikä tämän kuoleman jälkeen ole päässyt siitä kunnolla yli. Ida muistuttaa äitiään niin paljon, että hän sekoittaa välillä äitiinsä. Carl haluaa pakkomielteisesti parantaa Idan lasittumiselta, toisinaan jopa enemmän kuin Ida itse.
Pidin kirjasta erityisesti sen loppuratkaisun vuoksi. En halua spoilata lukukokemuksianne, joten ei siitä sen enempää. Se kuitenkin oli virkistävää vaihtelua. En pitänyt Midaksesta erityisesti. Jotenkin Midas oli liian ujo ja toimeeton, eikä juttu Idan kanssa edennyt kunnolla. Toki Midaksella on omat ongelmansa, mutta siltikin se teki romanssista kuivakan. Olisin odottanut enemmän haikeaa rakkautta, joka tuntui välillä puuttuvan kokonaan.
- Anastasia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti