"En puhu noista ajoista paljoakaan. En ole ikinä puhunut. Tiedä häntä miksi - olin sentään sirkustöissä melkein seitsemän vuotta, ja jollei siitä löydy jutun juurta niin ei sitten mistään.
Tai tiedänhän minä syyn: en luottanut itseeni Pelkäsin puhuvani sivu suuni. Tiedän miten tärkeää oli säilyttää salaisuus, ja sen minä säilytin - kunnes kuolema kävi ja sen jälkeenkin.
En seitsemäänkymmeneen vuoteen hiiskahtanut siitä kenellekkään
Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa rahnaisuuttaan ja elämäänsä vanhainkodissa. Päivät lipuvat ohitse, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Menneisyyden muistot valtaavat Jabobin mielen...
Jacob on nuori eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa kuolevat tapaturmaisesti. 1930-luvun Amerikassa on suuri lama. Sattumalta Jacob päätyy kiertävän sirkuksseurueen junaan. Siitä alkaa hänen uusi elämänsä, johon kuuluu loistetta ja tuskaa, rakkautta ja intohimoa. Sirkus on lumoava mutta arvaamattoman hierakkinen paikka, johon ei ole helppoa sopeutua. Pikku hiljaa Jacob kotiutuu ja rakastuu sirkuksen tähtiesiintyjään Marleenaan. Kaunis Marleena on kuitenkin naimisissa äkkipikaisen eläintenkesyttäjän Augustin kanssa. Vähitellen kolmikon välille syntyy vahva side, kun he yrittävät saada sirkuksen uuden vetonaulan, temppuilevan Rosie-norsun esiintymään
Tämä mieleenpaunuva ja hauska tarina ystävyydestä, vanhuudesta ja kiehtovista ihmiskohtaloista hullaannutti ilmestyttyään amerikkalaiset kirjakauppiaat. Gruen sukeltaa sirkuksen ihmeelliseen maailmaan tavalla, joka saa lukijat ahmimaan lisää. Romaanin lopussa kirjailija kertoo kirjan syntyvaiheista."
Kirja kirjoitetaan kahdessa ajassa. Vanhainkodissa Jacob kamppailee dementoitumista vastaan, ja nukahtelee välillä, nähden unta nuoruusajoistaan. Jacobin muistelmaunet vievät tarinaa nopeasti eteenpäin, mutta muutaman luvun verran kerrotaan Jacobin nykyisestäkin elämästä.
Petyin hieman. Olisin odottanut kirjailijan kirjottavan enemmän Rosiesta. Nimi, ja elokuvasta kuulemani perusteella (en siis ole kantsonut sitä) olisin uskonut, että Rosie on merkittävämmässä asemassa. Vaikka Rosie onkin lopussa erittäin tärkeässä roolissa, tulee Rosie kuvaan vasta puolivälin paikkeilla. Koulutus onnistui helposti, kunhan ensin saatiin selville koulutus tapa, ja jotenkin Jacobin ja Augustin ystävyys jäi laimeaksi. Näitä yksityiskohtia lukuunottamatta Vettä elefanteille oli suurenmoinen. Etenkin Kinko, kääpiökasvuinen klovi, oli hauska hahmo. Vaikka aluksi Jacobei tullut kyseisen klovnin kanssa aluksi ollenkaan toimeen, syntyi heidän välilleen silti luja ystävyys. Kirjassa seikkailee monia mielenkiintoisia ja hauskoja hahmoja, ja erityisesti sirkuksen kummajaiset olivat upeita.
- Anastasia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti