keskiviikko 8. elokuuta 2012

Erin Morgenstern - Yösirkus

Julkaistu: 2012

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.
Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900- lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön ponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, ja olisinkin lukenut sen yhdeltä istumalta, jos minulla olisi ollut tarpeeksi aikaa. Se oli ainutlaatuinen rakkaustarina, jonka idea oli mielestäni aivan mahtava. Kirjaan pääsi nopeasti mukaan, vaikka joutuikin välillä katsomaan vuosilukuja kahdestikin jotta osasi arvioida, kuinka  paljon aikaa edellisestä luvusta oli kulunut.
Piristävää oli myös, että välillä itse tarinan lukujen välissä oli sivuja, joissa pääsi tavallaan itse tutkailemaan sirkusta tähän tyyliin:
"Kuljet pitkin pelikorteilla tapetoitua käytävää, jossa on rivi toisensa perään patoja ja ristejä. Yläpuolellasi roikkuu pelikorteista rakennettuja lyhtyjä, jotka keinahtelevat hiljaa ohi kulkiessasi."
Kirjan hahmotkin olivat hyvin suunniteltuja. Yksikään ei mielestäni jäänyt pelkäksi sivuhahmoksi, vaan lopussa minusta tuntui, että tunsin kaikki hahmot melkein samalla tavalla entä päähenkilöt. Ihastuin heti päähenkilöihin, mutta myös Poppetiin ja Widgetiin, sekä muutamiin muihinkin hahmoihin.
Loppu jäi mielestäni hieman epäselväksi, mutta muuten tämäkin kirja piti minua otteessaan hyvinkin tiiviisti, sanoisinko jopa taianomaisesti.

-Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti